X hits on this document

PDF document

Kilpailuviraston vuosikirja 2011 - page 49 / 76

280 views

0 shares

0 downloads

0 comments

49 / 76

suhteessa merkitystä. Tuomioistuimen mukaan SEUT 101 ja 102 artiklat eivät sovellu, jos kansallinen lainsäädäntö poistaa mahdollisuuden yri- tysten väliseen kilpailuun niin, että kilpailunrajoitus ei enää johdu yri- tysten omasta itsenäisestä menettelystä. Tätä periaatetta tulkitaan ah- taasti. Jos kansallinen lainsäädäntö sen sijaan jättää mahdollisuuden kilpailuun, SEUT 101 ja 102 artiklat tulevat sovellettavaksi ja yrityksillä on vastuu niiden noudattamisesta.

Tuomioistuin vahvisti sen, että jos kansallinen laki jostain syystä vain ’kannustaa’ kilpailusääntöjen vastaiseen menettelyyn, yritykset ovat vas- tuullisia mahdollisista SEUT 101 tai 102 artiklan rikkomuksista. Määrää- vässä markkina-asemassa olevalla yrityksellä on lisäksi erityinen velvolli- suus (special responsibility) olla rajoittamatta kilpailua sisämarkkinoilla. Näillä perusteilla DT ei voinut perustella toimiaan kansallisen sääntely- viranomaisen ratkaisuilla. DT:llä oli liikkumavaraa päättää itsenäisesti hinnoittelustaan ja se rikkoi SEUT 102 artiklaa.

Hintaruuvi

Tukholman käräjäoikeuden ennakkoratkaisupyynnössä Konkurrensver- ket v TeliaSonera Sverige AB (C-52/09) oli kyse hintaruuvin arviointipe- rusteista SEUT 102 artiklan tulkinnassa3. Unionin tuomioistuin totesi, että kun arvioidaan hintaruuvia mahdollisena väärinkäyttönä, on ensi- sijaisesti otettava huomioon väärinkäytöstä epäillyn yrityksen hinnat ja kustannukset. Vasta toissijaisesti otetaan huomioon kilpailijoiden hin- nat ja kustannukset samoilla markkinoilla. Tuomioistuimen mukaan hintaruuvin toteaminen väärinkäytöksi – tukkutuotteen välttämättö- myys erityisesti huomioon ottaen – edellyttää lisäksi sitä, että epäilyllä väärinkäytöllä on ainakin potentiaalisesti kilpailua rajoittava vaikutus.

TeliaSonera oli katsonut, että määräävässä markkina-asemassa ole- van yrityksen tulisi voida vapaasti määrätä kauppa- ja liikesuhteidensa ehdoista (remain free to fix their terms of trade), kunhan niillä ei rikota Bronner-tapauksessa asetettuja toimituskiellon kriteerejä4. Tuomioistui- men mukaan tämä on väärä tulkinta Bronner-ratkaisusta, eikä jokaisen väärinkäyttömuodon toteamisessa ole tarpeen osoittaa myös toimituk- sista kieltäytymistä. Tuomioistuin linjasi myös muita hintaruuvin arvi- ointikriteerejä, jotka koskivat erityislainsäädäntöön perustuvaa tarjon-

3 Hintaruuvilla tarkoitetaan sitä, että vertikaalisesti integroitunut, useammalla tuotantoportaalla toi- miva yritys heikentää kilpailijansa asemaa lopputuotteen markkinoilla perimällä tältä ylihintaa väli- tai liitännäisestä hyödykkeestä. Hintaruuvia käyttämällä yritys heikentää kilpailijoidensa asemaa tai estää niiden markkinoille tulon omaa liiketoimintayksikköänsä suosimalla.

4 Oscar Bronner (C-7/97)

49

Document info
Document views280
Page views280
Page last viewedWed Jan 18 04:47:02 UTC 2017
Pages76
Paragraphs1297
Words15691

Comments