X hits on this document

PDF document

Feokromosytooma ja anestesia - page 2 / 4

33 views

0 shares

0 downloads

0 comments

2 / 4

tusta, proteiinien eritystä, hemostaasia ja lisäänty- mistä. Metaboliset vaikutukset siirtävät energiava- rastoja käyttöön tarpeen mukaan. Vasteet muodos- tuvat kohde-elimissä sijaitsevien alfa- ja beetaresep- torien mukaan.1,2

Feokromosytooma

Feokromosytooma on katekoliamiineja tuottavan kromaffiinisen solukon kasvain, joka sijaitsee lisä- munuaisen ytimessä. Katekoliamiineja tuottavia kasvaimia voi esiintyä myös lisämunuaisten ulko- puolella. Tällöin niitä kutsutaan paraganglioomik- si. Hypertensiopotilailla yleisyys on vähemmän kuin 1 %.1 Muussa väestössä vaiva on vielä harvi- naisempi 0,3−0,95 %. Miehillä ja naisilla tauti on yhtä yleinen.3 Tauti on usein parannettavissa, mut- ta hoitamattomana se voi johtaa äkilliseen kuole- maan. 85−90 % kasvaimista on yksittäisiä. Lisä- munuaisen ulkopuolella kasvaimet ovat useammin multippeleita ja maligneja kuin lisämunuaisessa. Yli 60-vuotiailla kasvain sijaitsee lähes aina lisämunuai- sessa, nuorilla (alle 20 v.) sen sijaan se on useam- min lisämunuaisen ulkopuolella. Feokromosytoo- ma voi periytyä ja taustalla voi olla tyypin 2 multip- peli endokriininen neoplasia (MEN-2) tai muu pe- riytyvä oireyhtymä (mm. von Hippel-Lindaun tauti, von Recklinghausenin neurofibromatoosi, Carneyn kompleksi). Maligni kasvain voi metastasoida pai- kallisiin imusolmukkeisiin, maksaan, keuhkoihin ja luustoon. Lisämunuaisen ytimen kasvaimet voivat tuottaa sekä adrenaliinia että noradrenaliinia, mutta noradrenaliinin tuotanto on useimmiten vallitseva. Lisämunuaisten ulkopuoliset kasvaimet lukuun ot- tamatta Zuckerlandin elintä tuottavat etupäässä no- radrenaliinia.1

Diagnoosi

Aiemmin leikkaukseen on liittynyt suuri kuolleisuus (40−60 %).9 Kuvantamistekniikoiden, lääkehoidon ja anestesiamenetelmien kehityttyä myös leikkaus- tulokset ovat parantuneet (kuolleisuus 0−6%).4,9 Diagnoosiin tulisi päästä preoperatiivisesti. Tär- kein vaihe diagnoosissa on oireiden perusteella he- räävä epäily taudista. Katekoliamiineilla on hyvin lyhyt puoliintumisaika ja siksi plasman pitoisuuksi- en mittaamisella ei ole käytännön merkitystä. Diag- nostiikassa tärkeämpi on katekoliamiinien metabo- liittien määrittäminen vuorokausivirtsasta. Kuvan- tamiseen käytetään tietokonetomografiaa tai mag- neettikuvausta.1,3,5

FINNANEST 2004, 37 (5)

Oireet

Tavallisin oire on hypertensio (85 %). Muita oireita ja löydöksiä voivat olla päänsärky, hikoilu, sydämen- tykytys, pahoinvointi, vatsakivut, kalpeus, ahdistus, rintakipu, vapina, huimaus, näköhäiriöt, tajunnan menetys, hyperglykemia, lämpöily, laihtuminen tai CRP:n nousu. Oireet ovat tavallisemmin kohtauk- sellisia. Ne voivat muistuttaa sydäninfarktia, kroo- nista infektiota, maligniteettia tai olla selittämättö- män sydämen vajaatoiminnan tai aikuisiän diabetek- sen takana. Taudinkuva voi sekoittua myös paniikki- oireyhtymään tai olla siinä määrin vähäoireinen, että se todetaan sattumalta vatsan alueen kuvantamistut- kimuksissa. Raskauden aikana feokromosytooman oireet voivat muistuttaa toksemiaa.1,4,5,7

Feokromosytooma ja anestesia

Feokromosytooman hoito on operatiivinen. Pysy- vään lääkehoitoon tyydytään ainoastaan, mikäli kas- vainta tai sen osia ei voida poistaa kirurgisesti. Kaik- kia potilaalle tehtäviä operatiivisia toimenpiteitä edeltää esihoito, koska muutoin anestesia, leikkaus tai muut toimenpiteet voivat laukaista hypertensii- visen kriisin tai rytmihäiriöitä. Esihoidolla voidaan myös vähentää postoperatiivisen hypotension vaa- raa, joka johtuu hypovolemiasta ja verisuonten resis- tenssistä fysiologisille katekoliamiinipitoisuuksille.1

Preoperatiivinen hoito

Esihoito tapahtuu yhteistyössä sisätautilääkärin ja kirurgin kanssa. Esihoidon tarkoituksena on lau- kaista verisuonten supistuminen, normalisoida ve- ritilavuus sekä estää verenpaineen ja syketason rajut heilahtelut.4,6,8 Esihoito tapahtuu alfa- ja beeta-sym- patolyyttisillä lääkkeillä, joilla estetään liiallinen ka- tekoliamiinivaikutus. Myös katekoliamiinisynteesin estäjiä voidaan käyttää, mutta yleisimmin niitä käy- tetään inoperaabelien feokromosytoomapotilaiden pitkäaikaishoidossa.3,4,6–9

Suositeltavin vaihtoehto on 2–3 viikkoa kestävä peroraalinen esihoito. Hoidon perusta on alfa-salpa- us, millä korjataan verisuonten supistuminen. Hoi- don seurauksena tuleva hypovolemia tarvitsee myös korjausta. Yleisimmin käytetty on pitkävaikutteinen fenoksibentsamiini, joka on alfa1- ja alfa2-salpaa- ja ja aiheuttaa aluksi kilpailevan salpauksen, mutta sen palautumaton kiinnittyminen reseptoriin estää myöhemmin massavaikutuslain mukaisen agonis- tin ja antagonistin välisen tasapainon. Fenoksibents- amiinin voidaan ajatella vähentävän toimivien alfa-

411

Document info
Document views33
Page views33
Page last viewedWed Dec 07 18:16:55 UTC 2016
Pages4
Paragraphs80
Words1804

Comments