X hits on this document

PDF document

Ortodoksinen seurakuntalehti - page 13 / 36

80 views

0 shares

0 downloads

0 comments

13 / 36

I koni-sana viittaa käsittee- seen ”kuva”. Kyse on laa- jasta käsitteestä, mutta kirkollisessa yhteydessä sa- na tuo ensimmäiseksi mie- leemme ne maalatut tai pai- netut kuvat, joita on kirkois- sa, rukoushuoneissa tai koti- emme seinillä.

Kirkossa ikoneilla on jo vanhastaan ollut kaksi tehtä- vää: ne ovat olleet lukutai- dottomien opettajia ja rukoi- lijoiden auttajia. Ikonit välit- tävät evankeliumin opetuk- sen ja kertovat pyhistä ta- pahtumista tai kilvoittelijoi- den elämästä. Hiljentyes- sään ikonin edessä rukoilija voi sulkea maailman hälyn mielestään ja keskittyä ruko- ukseen.

Äskettäin olympiahuu- massa osui silmiini teksti: ”Urheilusankarit ovat kan- sallisia ikonejamme.” Kir- joittaja ei varmaankaan käyttänyt ikoni-sanaa kirkol- lisessa merkityksessä. Jäin kuitenkin pohtimaan, mitä oikeastaan merkitsee se, kun jostain henkilöstä puhutaan ikonina.

Raamatun luomiskerto- muksesta luemme, että Ju- mala loi ihmisen kuvansa ja kaltaisuutensa mukaan. Ih- misessä on siis Jumalan kuva – Jumalan ikoni. Myös tähän ikoniin, jolla on ruu-

mis, sielu ja henki, tulee suh- tautua – ainakin eräiltä osin – samoin kuin maalattuihin tai painettuihin ikoneihin:

1. Kirkon ikonit eivät ole koristeita. Samoin ei ihmi- nenkään ole koriste, vaan ku- ten kaikki ikonit, tarkoitettu rukouskäyttöön. Ihmisen pe- rustehtävä on rukouksen ja liturgisen elämän kautta lä- hestyä Jumalaa..

Rukoillessaan ihminen luo yhteyden Jumalan ja luo- makunnan välille. Vaikka sei- nällämme on taidokkaasti maalattu ja arvokas ikoni, sen käyttö vääristyy, jos se ei voi toimia rukoustyössä. Sa- moin ihminen – Jumalan iko- ni – joutuu väärään ja vääris- tävään käyttöön, jos hänen elämänsä sisältönä on olla vain koristeena.

2. Kun kumarramme iko- nin edessä tai suutelemme sitä, emme palvo ikonia. Ekumeenisten kirkollisko- kousten isät ovat määritel- leet, että kunnioitus kohdis- tuu alkukuvalle. Samaa voimme soveltaa myös inhi- milliseen kanssakäymiseen. Ketään ihmistä ei tule palvoa, mutta jokaista tulee kunnioit- taa Jumalan ikonina ja ainut- kertaisena persoonana.

3. Maalatut ikonit kir- kossa ja kotona vaativat aika- ajoin kunnostusta, puhdis- tusta ja huolenpitoa. Suitsu- tussavun, noen ja pölyn aihe- uttamat vauriot on helläva- raisesti ja asiantuntemuksel- la korjattava.

Myös jokainen meistä on nuhraantunut, himmentynyt, joskus pahoinkin vaurioitu-

nut Jumalan ikoni, joka tar- vitsee eheytymistä ja kirkas- tumista. Kirkko on paikka, jossa pääsemme eheytymi- sen alkuun. Rukous, juma- lanpalveluselämä ja katu- muksen sakramenttiin osal- listuminen uudistavat ja pa- rantavat.

Suuren paaston aika lähestyy loppua. Edessä on suuri viik- ko ja sitten pyhä pääsiäinen. Jos et päässyt paaston ryt- miin heti ensimmäisestä paastoviikosta, tule mukaan nyt! Paaston aika on annettu meille, jotta eheytyisimme ja kirkastaisimme alkuperäisen kuvamme – meissä olevan Jumalan ikonin.

Ortodoksikristityn elämä ei ole vain oikeaa uskoa ja ylistämistä vaan myös oike- aa käytäntöä, rakastamista ja palvelemista. Silloin on kyse siitä, että ymmärrämme myös lähimmäisemme Ju- malan ikonina. Yhtä kunni- oittavasti kuin lähestymme kirkon ikoneja, meidän on kohdattava lähimmäisemme.

Kristus laskeutui tuone- laan, voitti kuoleman ja nou- si ylös kuolleista. Kuoleman voittaminen merkitsee sitä, että kuolema ei voi lopulli- sesti pitää otteessaan ihmistä

  • Jumalan ikonia. Jumalan

rakkauden tähden ihminen voi palautua takaisin alkuku- van – Jumalan luo.

Kristus nousi kuolleista – totisesti nousi!

Siunattua pääsiäistä! Isä Markku Toivanen

Document info
Document views80
Page views80
Page last viewedSat Dec 03 05:05:12 UTC 2016
Pages36
Paragraphs430
Words11880

Comments