X hits on this document

PDF document

Ortodoksinen seurakuntalehti - page 28 / 36

88 views

0 shares

0 downloads

0 comments

28 / 36

J umalallis-inhimillisenä instituutiona kirkolla on päänä itse sen pe- rustaja Herra Jeesus Kris- tus. Maan päällä Kristuk- sen kirkolla ei ole ollut eikä voi olla johtajanaan vain yksi ihminen – ensin kirkkoa johtivat Vapahta- jan seuraajina apostolit ja myöhemmin heidän seu- raajat, erityisesti piispat, mutta myös papit ja diako- nit.

Kirkon yhteinen eli konsiliaarinen johtaminen näkyi jo kristinuskon alus- sa, ja ensimmäinen kristil- linen synodi, jonka Raa- mattu mainitsee, oli apos- tolinen synodi vuonna 50 Jerusalemissa. Synodin merkitys kirkon toiminnas- sa tuli jo silloin esiin, ja myöhemmät ekumeeniset synodit jatkavat jo aposto- lisena aikana alkanutta pe- rinnettä.

Jerusalemin apostoli- nen synodi ratkaisi ongel-

man, joka oli syntynyt lä- hetystön myötä Antiokias- sa mutta joka kosketti olennaisesti koko kirkkoa. Apostoli Paavali ei olisi yk- sin voinut selvittää tilan- netta Antiokiassa, mutta hänen tukenaan oli tämän jälkeen apostolien yhtei- nen ratkaisu. Saatuaan apostolien päätökset ja ke- hotukset Antiokian seura- kunta noudatti niitä va- kaasti luottaen Vapahtajan opetuslasten päätökseen.

Myöhemmin eku- meeniset synodit on kut- suttu koolle päättämään monista ongelmista, jotka ovat uhanneet Kristuksen kirkon yhtenäisyyttä. Vaik- ka nykyään vältämme eku- meenisuuden nimissä sel- laisia sanoja kuin harhaop- pi ja harhaoppinen, emme voi sanoa, että ekumeeni- set synodit kokoontuivat vain keskustelemaan kir- kon yhteisistä asioista, vaan ne kokoontuivat tor- jumaan Jumalan Pojan opetuksien vääriä tulkinto- ja, siis harhaoppeja.

Ekumeenisten synodien merkitystä meidän pitää pohtia historiallisten ta- pahtumien kautta, eikä kristillisen kirkon historiaa voi erottaa muusta histori- asta. Alkuvaiheessa, yli 250 vuoden ajan, kristinus- koa julistettiin erittäin han- kalissa olosuhteissa: kirk- koa vainottiin. Jo tänä ai- kana kehittyi monia harha- oppeja, mutta vainojen ta- kia oli vaikeaa ratkaista ongelmia synodeihin ko- koontumalla. Mutta 300- luvun alussa tapahtui mer- kittävä muutos. Rooman

keisari Konstantinus antoi tammikuussa 313 Milanon ediktin, joka takasi kristi- tyille uskonvapauden.

Vaikka keisari Kons- tantinus ei ollut kristitty, halusi hän turvata kirkon rauhallisen kehityksen ja samalla pyrkiä edistämään koko keisarikunnan rau- hallista kehitystä. Alek- sandriassa Areios aiheutti suurta hajaannusta kristit- tyjen keskuudessa, ja siksi oli tarpeen kirkon opetuk- sen selventäminen tässä

areiolaiskiistassa. Vain piispat ja tuon ajan teologit saattoivat ratkaista kysy- myksen. Siksi keisari Kons- tantinus kutsui koolle eku- meenisen synodin, johon ottaisivat osaa kaikki piis- pat, ja se päättäisi ongel- mista, jotka häiritsivät kir- kon elämää.

En tässä yhteydessä käsittele tarkemmin tämän synodin toimintaa, mutta pyrin selvittämään synodi- en päätösten merkitystä kirkon elämässä.

Kun apostolit vuonna 50 Jerusalemissa kokoon- tuivat ratkaisemaan Antio- kian seurakunnassa synty-

nyttä ongelmaa, päätös al- koi sanoilla ”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hy- väksi” (Ap. t. 15:28). Sa- maa kaavaa käytettiin myöhemmin ekumeenisis- sa synodeissa päätettäessä kirkkoa koskevista asioista.

Ekumeenisia synodeja on ollut seitsemän, ja ne kaik- ki pidettiin idässä; kaksi Nikeassa: I ekumeeninen synodi vuonna 325 ja VII ekumeeninen synodi vuonna 787; kolme Kons- tantinopolissa: II eku- meeninen synodi vuonna 381, V ekumeeninen syno- di vuonna 553, VI eku- meeninen synodi vuonna 680-681; yksi Efesoksessa: III ekumeeninen synodi vuonna 431 ja yksi Kalke- donissa: IV ekumeeninen synodi vuonna 451.

Ekumeeniset synodit kutsui koolle keisari Kons- tantinopolin arkkipiispan

kehotuksesta, eikä Roo- man piispan kehotuksesta, kuten joskus väitetään. Ekumeeniset synodit ko- koontuivat epäsäännölli- sesti, vain silloin kun jokin vakava harhaoppi häiritsi Kristuksen kirkkoa. Syno- dien tarkoituksena oli tor- jua harhaopit ja vahvistaa oikean uskon totuus.

Ekumeenisten synodi- en kunniapuheenjohtajina olivat keisarit, mutta varsi- naisesti kokoukset olivat piispojen johtamia. I ja II ekumeeninen synodi sel- vitti Pyhän Kolminaisuu- den persoonien suhdetta uskontunnustuksen avul-

Document info
Document views88
Page views88
Page last viewedSun Dec 04 21:01:51 UTC 2016
Pages36
Paragraphs430
Words11880

Comments