X hits on this document

PDF document

Ortodoksinen seurakuntalehti - page 31 / 36

92 views

0 shares

0 downloads

0 comments

31 / 36

Me kaikki olemme tulleet kristityiksi kasteen kautta. Olemme vanhempiemme ja kummiemme lupauksen mukaisesti tulleet Kristuk- sen sotilaiksi taistelussa pahaa vastaan. Sotilaille on luvattu palkka, ja se an- netaan tulevassa elämässä, kun tulemme Isän Jumalan eteen tuomiolle. Meiltä ky- sytään, oletko säilyttänyt kasteessa antamasi lupa- ukset taistella pahaa vas- taan ja noudattaa Herran ja hallitsijan Kristuksen käs- kyjä. Useimpien on tun- nustettava, ettei niin ole tullut aina tehdyksi. Silloin ainoa käyttökelpoinen sana, jonka varaan voim- me tukeutua, on Herra ar- mahda. Jos tätä sanaa ja siihen kuuluvaa tietoisuut- ta omasta heikkoudesta ja mitättömyydestä ei ole maailmassa eläen opittu, on sen oppiminen silloin liian myöhäistä.

Kirkkoa tarvitaan siis Raa- matun totuuksien oikean- laiseen opettamiseen, jotta tietäisimme, mikä meitä kuoleman jälkeen odottaa ja miten eläen on mahdol- lista saavuttaa taivaan kirkkaus. Jos emme kirkon Raamattuun perustuvasta opetuksesta välitä, vaan luomme itse oman uskomi- sen järjestelmämme, on vaarana, että kuljemme elämämme eksyksissä, oman ylpeytemme sokaise- mina. Miten silloin vas- taamme Jumalan tuomio- istuimen edessä?

Nyt monet sanovat, että he kyllä uskovat, mut- ta eivät tarvitse siihen kirk- koa. Oikeaa uskoa ei kui- tenkaan voi saada muualta kuin kirkon kautta. Kirkko on säilyttänyt sen vuosisa- tojen, tuhansien, ajan, jot- ta me sen saisimme puh- taana käyttöömme. Miten voit kunnioittaa uskoa, mutta et sitä, joka on tuo- nut uskon ulottuvillesi ja antanut sinulle mahdolli- suuden kasteen kautta pe- riä taivasten valtakunta?

Sehän on sama kuin jos hylkäisit äitisi sanoen, ett- et tarvitse häntä enää nyt, kun hän on sinut ruokki- nut ja kasvattanut tule- maan toimeen omin avuin.

Sanotaan myös, että kirkko kyllä kerää verorahat, mut- ta ei anna minulle mitään sen vastineeksi. Vaikka an- taisit kaikki rahasi, ei se kuitenkaan ole mitään ver- rattuna siihen, että sinulla on kasteen ja kirkon kautta mahdollisuus kuoleman jälkeiseen taivasten valta- kuntaan. Kaste on ehkä ar- vokkain kaikista lahjoista, koska se on ainoa lahja, jonka voimme viedä täältä kuolemamme jälkeen. Kui- tenkin se annetaan täysin ilmaiseksi jokaiselle sitä haluavalle.

Suomessa on tapana maksaa kirkollisveroa, kun taas monissa muissa mais- sa on jäsenmaksukäytäntö, joka ei juurikaan poikkea kirkollisverosta. Venäjällä kirkko saa tulonsa liike- vaihtoverosta ja toimitus- maksuista, joka meistä tuntuu oudolta, ja se saat- taa sielläkin pian tulla tien- sä päähän. Jotta meillä oli- si pappeja, jotka tarvittaes- sa tulevat kastamaan, vih- kimään ja hautaamaan, on kirkon jäsenten ymmärret- tävä vastuunsa heidän palkkaamisestaan. ”Työ- mies on ruokansa ansain- nut,” sanoo Jeesus (Matt. 10:10). Papit huolehtivat seurakuntalaisista monella tavalla, joka on näkymä- töntä ns. suurelle yleisölle. Lisäksi he toimittavat ju- malanpalveluksia, jotka ovat kaikille avoimia ope- tustilaisuuksia, sekä autta- vat ihmistä hiljentymään Jumalan edessä ja muista- maan oman asemansa Isän perheen jäseninä.

Verovaroilla ylläpide- tään myös kirkkoraken- nusta, jotta se olisi valmii- na, lämmitettynä ja koris- tettuna ottamaan vastaan juhlaa viettävät tai hiljai- suutta kaipaavat kirkon jä- senet. Jos et kuitenkaan

halua käydä jumalanpalve- luksissa, ”et tarvitse niitä”, on kuitenkin monia muita jotka tarvitsevat. Etkö väli- tä heistä? Meiltä ei viimei- sellä tuomiolla tulla kysy- mään, kuinka usein sinä kävit kirkossa, mutta tul- laan kysymään, mitä teit lähimmäisesi hyväksi. Eikö jo kunnioitus kirkkoa, Herralle kuuluvia ihmisiä, kohtaan ole lähimmäisen- rakkautta?

Joku saattaa erota kirkosta siksi, ettei kirkon piirissä ole aina osattu elää kirkon opetusten mukaisesti. Papit ovat käyttäytyneet heidän mielestään sopimattomas- ti, tai joku seurakuntalai- nen on heitä loukannut. Asioita ei ole tehty hänen mielensä mukaisesti tai on tapahtunut jotain, joka hei- tä harmittaa. Kun tällaista tapahtuu, nousee mieleen, mahtaisiko joku löytää maailmasta edes yhden sel- laisen ihmisten yhteisön, jossa kaikki sujuisi sopui- sasti, rauhallisesti ja ilman ulkoa tai sisältä tulevia ha- jaannusta aiheuttavia pai- neita. Kirkko on ihmisten yhteisö, kuten kaikki muutkin yhteisöt, eikä sillä ole hallussaan mitään etu- oikeutta jäädä kiusausten ja väärinkäytösten ulko- puolelle. ”Tuomitessasi toi- sen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja.” (Room. 2:1)

Mihin minä siis tällaista kirkkoa tarvitsen? Vastaan- sanomaton vastaus on, että tarvitset viimeistään silloin, kun kuolet. Orto- doksinen pappi tulee siu- naamaan haudan lepoon vain ortodoksiseen kirk- koon kuuluvan vainajan. Hän ei tule siunaamaan kirkosta eronnutta, vaikka omaiset kuinka sitä pyytäi- sivät. Luterilainen kirkko on tässä tehnyt toisenlaiset johtopäätökset, mutta or- todoksisessa kirkossa aja- tellaan, että jokainen on

vastuussa itsestään. Kir- kosta eroamalla vainaja on halunnut viestittää, että hänelle on yhdentekevää, mitä kirkko tekee tai tulee- ko se hänet hautaan siu- naamaan. Kirkko kunnioit- taa tätä vainajan teoissaan ilmaisemaa kantaa, eikä ”häiritse” häntä enää hä- nen kuoltuaan.

Ortodoksinen hautaus- toimitus on kauttaaltaan rukousta kuolleen puoles- ta, ja edesmenneestä käy- tetään nimitystä Jumalan palvelija: ”Saata, Herra, le- poon nukkuneen palvelija- si sielu!” Miten voisimme rukoilla tämän rukouksen henkilön puolesta, joka ei ole välittänyt kirkosta? Mi- ten hän olisi osoittanut ole- vansa Jumalan palvelija?

Kirkon vainajan puo- lesta lausuma rukous voi

olla se ainoa ohut säie, joka kantaa hänet Jumalan eteen, jos hän itse on ollut heikko ja voimaton rukoili- ja. Kirkko rukoilee kaikki- en jäsentensä puolesta jat- kuvasti, olivatpa nämä sit- ten elossa tai kuolleet. ”Sil- lä Jumalalle kaikki ovat eläviä.” (Luuk. 20:38)

On siis monia syitä kuulua kirkkoon. Lauman ja trendien mukana kulke- minen voi olla kohtalokas- ta, jos ei omin avuin pysty asiaa hahmottamaan. ”Se jolle Jumala on Isä, sille kirkko on äiti,” on jo var- haisina vuosisatoina meille opetettu. Siihen on hyvä pitäytyä.

Document info
Document views92
Page views92
Page last viewedMon Dec 05 12:59:05 UTC 2016
Pages36
Paragraphs430
Words11880

Comments