X hits on this document

PDF document

Ortodoksinen seurakuntalehti - page 34 / 36

105 views

0 shares

0 downloads

0 comments

34 / 36

LUOSTARIPALSTA

Synaksarionien parissa

L intulan luostarissa äiti Ksenian ja äiti Kristodulin työtehtä- viin on kuulunut jo neljättä vuotta pyhien elämäkerto- jen eli Synaksarionien suo- mentaminen. Hankkeen primus motorina toimii munkkidiakoni Serafim, ja se on edennyt aikataulua nopeammin. Syyskuun Sy- naksarion ilmestyi vuonna 2003, ja nyt on jo tammi- kuunkin teos käsikirjoituk- sena valmis. Ehkä saamme jo tänä vuonna juhlia 12- osaisen hankkeen puolta väliä.

Synaksarioneissa kul- kee silmiemme editse koko kirkkomme pyhien kavalka- di Vanhan testamentin ajoista nykyaikaan. Kaikki ikäkaudet Betlehemin lapsi- marttyyreista yli satavuoti- aisiin pyhittäjäisiin ovat edustettuina. Maantieteelli- sesti liikutaan Siinailta So- lovetskiin ja Britteinsaarilta Beringin meren yli Alas- kaan. On piispoja ja pappe- ja, munkkeja ja nunnia, ruhtinaita ja kerjäläisiä, korkeasti oppineita ja luku- taidottomia, filosofeja ja houkkia, miehiä ja naisia kaikilta elämänaloilta. Yh- teistä heille on vain se, että Kristus on heidän elämäs- sään ehdoton ykkönen.

Pyhien elämäkerrat ovat kautta vuosisatojen ol- leet ortodoksien perusra-

vintoa. Sukupolvi toisensa jälkeen on kasvatettu nii- den hengessä. Ne osoitta- vat, miten usko toteutetaan käytännössä ja mitä se edel- lyttää. Kun sitten 20. vuosi- sadalla niin monella orto- doksialueella kajahti kutsu marttyyriuteen, se ei ollut mikään outo asia: uskovat ymmärsivät, että nyt oli heidän vuoronsa jatkaa pit- kää marttyyrien ketjua. Me suomentajat toivomme, et- tei vaivamme menisi huk- kaan vaan Synaksarionit muodostuisivat Suomessa- kin uskovien käsikirjoiksi ja jokaisen ortodoksin ja yleensäkin kristityn luke- mistoksi.

Käännöstyön yhteydessä on jouduttu tekemään erilaisia periaatteellisia ratkaisuja. Yksi asia, joka suomentajil- le on kyllä selkiytynyt mut- ta josta on ulkopuolisten hyvää tarkoittavien avusta- jien kanssa ollut jatkuvaa kädenvääntöä, ovat pyhien nimet. Viime Analogissa isä Johannes Karhusaari pa- hoitteli, miksi nimet eivät ole nykykreikkalaisen ään- tämyksen mukaisessa asus- sa. Siihen on omat selvät syynsä.

Kaikki me tiedämme, että kielet muuttuvat aiko- jen kuluessa. Kielitieteessä esiintyy esimerkiksi käsite

itasismi, mikä tarkoittaa i- äänteen taipumusta voittaa alaa, ja sitä voisikin kutsua eräänlaiseksi kielen kulu- misilmiöksi. Se on erittäin selvästi havaittavissa krei- kan kielen pitkässä histori- assa. Nykykreikassa on vii- si eri tapaa kirjoittaa i-ään- ne: ei, oi, y , vanhan krei- kan pitkä e ja varsinainen i- kirjain äännetään nykyisin i:nä. Ei ihme, että kreikka- laiset tekevät paljon kirjoi- tusvirheitä, kun jokaisen i:n kohdalla on kirjoitettaessa pähkäiltävä, mikä näistä viidestä mahdollisuudesta kuuluu juuri tuohon sa- naan! Lisäksi sanojen alku- henkonen, joka translitte- roidaan muihin kieliin h:na, on lakannut olemasta nyky- kreikassa. Ja muinainen b äännetään nykyisin v:ksi.

Länsimaisiin kieliin kreikan kielen ilmaisut ovat kuiten- kin useimmiten siirtyneet alkuperäisessä kulumatto- massa asussaan joko jo var- hain esimerkiksi latinan kautta tai myöhemmin. On- han presidentti Bushinkin puoliso Barbara eikä Varva- ra! Ei tietenkään voida edel- lyttää, että kreikan kielen kehitys tai tässä tapaukses- sa oikeastaan kuluminen velvoittaisi muitakin kieliä. Esimerkiksi itasismi oli il- miönä jo varsin varhainen, ja alemmat kansanluokat, joista kristityt suurimmaksi osaksi tulivat, puhuivat var- sin i-voittoisesti jo Kristuk- sen syntymän aikoina. Näin ollen, jos menemme sille linjalle, että nimissä olisi omaksuttava kreikkalaisten kulloinkin käyttämä ääntä- mys, pitäisi unohtaa Jeesus ja alkaa puhua Iisuksesta, kuten kreikkalaiset ovat jo kristinuskon alkuajoista lähtien tehneet.

Monilla pyhien nimillä on taustansa antiikin kult- tuurissa. Isä Johannes Kar- husaari mainitsee Demet- rioksen. Nimen pohjana on maanviljelyksen jumalatar Demeter. Jos puhuisimme Dimitrioksesta, kuka pys- tyisi havaitsemaan tämän

yhteyden - ei kukaan muu kuin kreikkalaiset, jotka ai- noana kansana koko maail- massa kutsuvat nykyisin myös Demeteriä oman muuttuneen ääntämyksen- sä myötä Dimitiriksi!

Itasismi ja muut muutokset eivät tietenkään koske aino- astaan nimiä vaan koko kieltä. Niinpä nykykreikka- laista ääntämystä suosies- samme emme enää saisi puhua demokratiasta vaan dimokratiasta emmekä hy- poteesista vaan ipoteesista. Hesykastikin olisi pannaan julistettu, ja sen sijaan pi- täisi olla isihasti. Puhumat- takaan siitä, että matematii- kassa – anteeksi, matimatii- kassa – ei enää saisi käyttää alfaa ja beetaa vaan alfaa ja viitaa, elektroniikkakin pi- täisi muuttaa ilektroniikaksi jne. Miltä kuulostaisi ilikop- teri helikopterin sijaan? Ja jos hyvää merkitsevä etulii- te eu äännettäisiin ev, kuten kirkkokalenterissamme mo- nissa paikoin näkee, niin miksi emme sitten sanoisi myös Evrooppa, kuten ny- kykreikkalaiset?

Tämän perusteella on varmaan jo käynyt selväksi, miksi käytämme pääsään- töisesti pyhien nimistä nii- den alkuperäistä muotoa. Syynä on siis se, että myös sivistyssanat ja lukematto- mat muut kreikan kielestä peräisin olevat termit ovat siirtyneet ja esiintyvät suo- men kielessä ja yleensäkin länsimaisissa kielissä van- han kreikan äänneasussa. Ehkä olisi syytä lopultakin haudata tämä käännöstyön aikana aina silloin tällöin esille putkahtanut problee- ma – tarkoitan tietenkin provlima! - ja muuttaa myös kirkkokalenterimme samoille linjoille.

Riemullista pääsiäistä kaikille!

Nunna Kristoduli

Document info
Document views105
Page views105
Page last viewedSun Dec 11 02:50:43 UTC 2016
Pages36
Paragraphs430
Words11880

Comments