X hits on this document

PDF document

Ortodoksinen seurakuntalehti - page 7 / 36

96 views

0 shares

0 downloads

0 comments

7 / 36

Kirjoittaja on tamperelainen musiikkituottaja

O lympiapaikkakunta Torino on minulle en- nen kaikkea käärinliinan kaupunki, vaikkei urheilutapahtuman televisiolähetyksissä ainakaan minun silmiini sattunut mitään liinan kulmaankaan liittyvää. Vaimolle kyllä jo etukä- teen sanoin, etten katsokaan muuta kuin curlin- gia, herrasmiesurheilua, josta kehkeytyikin sitten suomalaisten varsinainen suosikkilaji. Mutta va- lehtelisin, ellen tunnustaisi kuitenkin sitten katso- neeni myös jääkiekon loppupelejä, aina maail- manlopun ja Via Dolorosan kärsimyksen tunnel- missa saatuun hopeamitaliin ja isojen miesten kyyneliin saakka.

Tiedättehän sen Torinossa säilytettävän lii- nan, jonka historia tunnetaan ainakin 1300-luvul- ta alkaen ja josta on myöhemmin väitetty, että se on Kristuksen käärinliina. Se pellavavaate, johon Joosef Arimatialainen niin Matteuksen, Markuk- sen kuin Luukkaankin mukaan kääri Jeesuksen ruumiin ja josta evankeliumeissa mainitaan tyh- jän haudan yhteydessä. Erikoiseksi kankaan tekee siinä oleva, ilmiselvästi kidutetun miehen hiukan epämääräinen hahmo. Mikä kummallisinta, 1800- luvun loppupuolella liinaa valokuvattaessa kävi ilmi, että siinä onkin negatiivikuva. Valokuvan negatiivina se muuttuu hätkähdyttävän realisti- seksi.

Kirjassaan Käärinliina arvoitus Ian Wilson tekee mielenkiintoisia havaintoja Jeesuksen ”nä- köisyyden” muotoutumisesta kuvataiteen histori- assa. Hänen teoriansa on, että käärinliina ja Kris- tuksen niin sanottu ”käsittä tehty” ikoni eli mand- ylion ovat oikeastaan sama asia. Miten kuva on liinaan syntynyt tai tehty, on tänä päivänäkin ar- voitus. Kenen kuvasta onkaan kysymys? Wilsonin työ on joka tapauksessa vakavasti otettavaa tutki- musta. Toisin kuin populaarit epätieteelliset esi- tykset, joissa esimerkiksi liinan hahmosta on muka tietokoneella ”morfaamalla” saatu Holly- wood-tyylinen sinisilmäinen Jeesus (tällaista tar- joili näyttävin värivalokuvin Kotimaa-lehti) tai hiljan mediassa näytetty seemiläinen mieshahmo, josta ikään kuin totena sanotaan: tällaiselta Jee- sus saattoi näyttää, vaikkei esitetty metodi ota millään tavoin huomioon yksilöllisiä eroja, ikään kuin kaikki juutalaiset miehet olisivat olleet 2000 vuotta sitten toistensa klooneja.

Torinon liinaa on sitten tutkittu muun muassa

radiohiiliajoituksella ja päädytty siihen, että kan- gas on aikaisintaan 1200-luvulta. Näiden tulosten jälkeen lehdistössä uutisoitiin liinan olevan vää- rennös. Se on siinä mielessä liioittelua, että selvit- tämättä on kuitenkin liinan alkuperä, saati mah- dollisten väärentäjien todelliset tarkoitusperät. Kauan sitten, paljon ennen edellä mainittua tie- teellistä tutkimusta keskustelin aiheesta metropo- liitta Ambrosiuksen kanssa. Hän sanoi viisaasti Torinon liinan olevan ainakin käärinliinan ikoni.

Äskettäin Espanjassa käydessämme saimme Madridin lähellä tutustua erikoiseen turistinähtä- vyyteen, toisenlaiseen ihmeeseen. Nelisenkym- mentä vuotta sitten paikallinen maanviljelijä päät- ti rakentaa katedraalin. Ilman arkkitehtia, ilman ulkopuolista työvoimaa ja ilman rakennuslupaa hän on toteuttanut kierrätysmateriaaleista jätti- hanketta kahden sukulaispojan kanssa. Alun perin maaseutumaisen paikan ympärille on tänä aikana kasvanut, sanoisinko sellainen Viialan keskustaa vastaava, modernisti kaavoitettu yhdyskunta. Jyl- hällä keskeneräisellä temppelillä ei kaavaa eikä lu- paa edelleenkään ole. Mutta kukaan ei halua ra- kennuksen purkamistakaan. Nykyisin yli kahdek- sankymmentävuotias hankkeen isä oli nytkin pai- kalla työskentelemässä kahden nuoremman mie- hen kanssa. Rakennelma on vaikuttava, mittasuh- teiltaan vähintään Uspenskin katedraalin suuruus- luokkaa. Hanke on vaatinut näkemystä ja uskoa. Olen vakuuttunut, että omintakeisesta katedraalis- ta tulee vielä suojelukohde. Suomessakin on mo- nenlaisia temppeleitä rakennettu, mutta syntyisikö joskus jotain tämänkaltaista…

Espanjassa ei talviolympialaisista piitata. Jal- kapallo on siellä henki ja elämä. Matti Pitko, Aa- mulehden irvileuka, taas potki aikoinaan palloa Valkeakosken Hakassa. Pakinoissaan nykyisin hä- meenkyröläistynyt Pitko on usein muistellut Val- keakosken patruuna-aikoja. Sopinee, että minäkin hiukan sivuan niitä.

Valkeakosken tsasounaa ei olisi, ellei Yhtyneet Paperitehtaat (UPM) olisi ollut hankkeelle myötä- mielinen. Tehtaan myyntipäällikkö, ekonomi Aleksi Kerisalo, jota vanha patruuna Juuso Wal- den kutsui patriarkaksi, vaikutti keskeisesti siihen, että Valkeakosken seudun ortodokseilla on kaunis pyhäkkö kaupungin hautausmaan vieressä.

Näinä aikoina paperipaikkakunnilla koetaan totisia piinaviikkoja. On käsittämätöntä, että teolli- suudellamme on varaa romuttaa toimivia kokonai- sia tehtaita, joiden kapasiteettiin ei köyhemmissä maissa, kuten Yhdysvalloissa, ylletä lähimain- kaan. Kuka tätä muutosnopeutta ja alituista so- peuttamista sopeutumisen jälkeen oikein jahtaa? Egyptiläisille lähetettiin vitsauksina esikoislasten surmat ja heinäsirkat. Meille kiroukseksi annetaan kasvottomat sijoitusrahastot ja ahneet johtajat en- tisten patruunoiden paikalle. Että kykenisimme säilyttämään kotimaiset työpaikat, teollisuutemme on siirryttävä kilpailukyvyn ym. nimissä muihin maihin. Mikä irvokas mantra, kun huoli työpai- koista ilmenee käytännössä tuhansien ihmisten ir- tisanomisena. Voikkaan paperitehtaan pääluotta- musmies sanoikin julkisesti televisiossa vetävänsä illalla pään täyteen (mikä ei muuten mitenkään näkynyt seuraavana päivänä, kun hän jälleen nä- kyi televisiossa).

Mutta kyllä me tästä vielä nousemme. Viittaan suuren lauantain ehtoollislauselman psalmiteks- tiin, josta kirjoitin viime vuonna tällä palstalla.

7

Document info
Document views96
Page views96
Page last viewedWed Dec 07 00:26:11 UTC 2016
Pages36
Paragraphs430
Words11880

Comments