X hits on this document

93 views

0 shares

0 downloads

0 comments

8 / 12

8

Meijän Perä

Salama taivaalta

E letään lämmintä syyskesää viisikymmentäluvun alku- vuosina, aikaa jolloin läm- min kesä on vaihtumassa syksyiseen kuulauteen. Koulut ovat jo alka- neet, marjat kypsyneet viinimarja- pensaissa, luonto on saanut keski- k e s ä n t ä y t t y m y k s e n . Ä i t i o n e d e l l i s e n ä p ä i v ä n ä p o i - minut mustia viinimarjoja varas- toon ja on jo aikaisin tänä aamuna matkannut torille marjakaupalle. Olen valmiina kouluun lähtöä var- ten aamulla.

Yllättävä sadepilvi viivyttää vielä kuitenkin lähtöä. Pilvi tuli Ee- rolan suunnasta, vaimea ukkosen jyrähdys edelsi sen nousua. Istun keinutuolissa vanhassa tuvassa, Isä istuu sängyssä seinän vierustalla, lukee sanomalehtiä. Piilosen Onni on ollut kesän mittaan meitä autta- massa peltotöissä, hän istuu penkil- lä pitkän tuvanpöydän ääressä.

Sade alkaa mennä ohi, aurin- kokin pilkistelee pilvien lomasta. Alan suunnitella jo kouluun lähtöä, myös miehet keskustelevat päivän töistä.

Silloin tapahtuu jotain odotta- matonta, minua vastapäätä oleva seinä räjähtää ---- Korvia huumaa- va ääni täyttää tuvan, vastapäinen seinä on kirkkaan lieskan valaise- ma. Paine heittää Onnin lattialle, on savua ja pölyä, tuntuu palaneen ruudin tuoksua. Näen Isän polvil- laan lattialla. Mirjam-mummo on ollut keittiössä, hän juoksee ulos ja näen hänen ampaisevan kellarin ovesta sisälle.

Tupa on hävityksen vallassa, mittariseinä missä räjähdys sattui on surkean näköinen. Paneeliseinä on repeytynyt kappaleiksi ja iskey- tynyt vastakkaiselle seinälle ja len- tänyt sinne minun ja Isän ylitse. Tuvassa on suuri uuni rakennettu kivistä, jopa puolen kuution uu- nikivet ovat halkeilleet. Kaikeksi onneksi tulipaloa ei ole syttynyt, se havainto tulee välittömästi mie- leen.

Tilanne alkaa selvitä, Isä aut- taa Onnia pihalle, asettaa hänet ma- kuuasentoon rapulle. Tulen itsekin ulkoilmaan, korvat soivat, on paha olla, Isä oksentaa. Onni on surkean näköinen, kasvot ovat mustat palo- arpiset, toinen silmäluomi roikkuu

oudosti, silmästä on palanut näkö.

Mummo katsoo pelokkaasti kellarin ovisyvennyksestä ¬ – ha- vaitsee kuitenkin miesten olevan hengissä ja lähtee ottamaan selvää tilanteesta.

Sade on tauonnut, aurinko kurkistaa pilvien välistä Hattulan mäkeä, ukkospilvi vaeltaa jossain kaukana kaakon suunnalla.

On aika kelata takaisin ja sel- vittää, mitä oikein on tapahtunut?

Kellarin takana kasvaa kaksi suurta pihtakuusta, varmaan lähes kolmikymmenmetrisiä. Ne ovat ol- leet tänä aamuna erinomaisia ukko- senjohtimia. Korkealta pilvistä läh- tenyt sähköpurkaus sai suunnan suoraan alas toisen kuusen latvuk- seen. Tapahtumien kulku eteni sa- nanmukaisesti salaman nopeudella alas kuusesta, salama teki lähes kymmensenttistä reikää maahan kellarin sivuitse kohti Hattulan tu- van nurkkaa. Pahaksi onneksi nur- kalla sijaitsi radion maadoitusjoh- to, sitä ylös seinällä oleviin sähkö- johtoihin ja mittaritauluun – se oli- kin sitten siinä, tapahtui luonnon- voimien näytös: näytös, johon ihmi- nen ei pystynyt kättä eteen laitta- maan.

Isä lähtee tarkastamaan muita rakennuksia, tulipalon alkuja ei ole havaittavissa. Navetassa on sähkö- johdoissa palamisjälkiä. Lehmät on kaikeksi onneksi laskettu aikaisin metsälaitumille. Sikolätissä on kak- si suhteellisen suurikokoista sikaa, jotka seisovat paikoillaan jäykkinä, korvat pystyssä. Ne rauhoittuvat vasta Isän puhutellessa niitä ja raa- putellessa niiden kylkiä.

Ihon Eero näkyy nousevan sa- vusaunalta päin tietä pitkin, hän on menossa koululle opettajan tehtäviä hoitamaan. Eero katsoo huonovoin- tisia miehiä – Onni on edelleen pit- känään nurmikolla, hieroo käsiään ja jalkojaan – ”Mitä ihmeellistä täällä mäellä on tapahtunut?” hän kysyy. Eerolle selvitetään salaman aikaansaannoksia, katsellaan vielä paikkoja yhdessä. Opettaja jatkaa matkaansa koulun suuntaan. Alan etsiä koulureppuani ja suunnitella kaikesta huolimatta matkaa opin- tielle.

Siihen aikaan meillä ei ollut puhelimia, yhteyksiä pidettiin muil-

la keinoin. Piilosen Onni alkaa py- syä jaloillaan, hän on kuitenkin tus- kainen ja pahoinvoiva. Onnin sil- män yli vedetään sideharsoa, vaat- teita siistitään ja mies aloittaa vael- luksen kohti Kuohun pysäkkiä. Nyt nykyaikana, jälkeenpäin ajatellen tuntuu ihmeelliseltä, että mies sel- visi neljän kilometrin matkan ju- nalle kävellen siinä kunnossa.

Onni selvisi lääkäriin asti ja välittömästi siellä kaupungin sai- raalaan. Tutkimuksissa todettiin voimakkaan sähköpurkauksen kul- keneen vartalon toisen puoliskon läpi. Palovammoja oli koko kehon alueella, kuvaus paljasti kallossa koko pään alueella pieniä murtu- mia, sisäistä verenvuotoa ei ilmei- sesti ollut. Toisesta silmästä oli näkö hävinnyt, luomen toiminta palautui ajan kanssa.

Onni joutui myöhemmin sil- mäleikkaukseen, proteesi laitettiin tuhoutuneen silmän tilalle. Vakuu- tusyhtiö suoritti kertakorvauksena maksun tapaturmasta. Onnista ra- hasumma tuntui suurelta, hän lähti matkalle pääkaupunkiseudulle. Helsingin matka sujui epäonnen merkeissä – sille ei anneta sijaa täs- sä kertomuksessa.

Tupa korjattiin entistä ehom- maksi, vedettiin uusia sähköjohto- ja, laastia laitettiin uunin hal- keamiin, talon elämä palasi entisiin uomiinsa.

Isä teroitti justeerin hyvään kuntoon ja paneutui ukkosenjoh- dinpuiden kimppuun. Kaksi suurta pihtakuusta kellarin takana kaatui ryskyen maahan.

Hevostallin takana oli pitkä ul- jas siperianlehtikuusi, sen latva tuntui tavoittelevan pilviä. Sen lat- vaan kiivetessä sai kuvan koko Sar- venperän alueesta, sen oksistossa yöpyi useasti kanalintujakin. Aa- mulla aikaisin ulos mennessä siitä saattoi usein yllättää unenpöppe- röisen ukkometsonkin.

Lehtikuusi koki saman kohta- lon pihtojen tapaan. Sen uljasta ole- musta kaipaan vielä tänäkin päivä- nä. Siltä tosin jäi perillinen, pieni taimi sai alkunsa lähetallin takana, sen runko puskee kohti yläilmoja suorana uhmaten maailman myrs- kyjä.

Hattulassa 24.2.2003 Paavo

Document info
Document views93
Page views101
Page last viewedThu Dec 08 15:18:45 UTC 2016
Pages12
Paragraphs161
Words3523

Comments