X hits on this document

PDF document

Hakkapeliittojen hyökkäys Spartaan - Spartathlon 2007 Esa Nurkka - page 10 / 30

82 views

0 shares

0 downloads

0 comments

10 / 30

Matka jatkui yhdessä. Täyden kuutamon yössä en käyttänyt lamppua muualla kuin vuoripolulla. Kaskaiden ääni yön alussa oli niin voimakas, että mieleen tuli jo tukkia korvani jollain.

Aamun ensimmäisten säteiden alkaessa valaista maisemaa Ari poikkesi puskaan. Jatkoin yksikseni kohti Nestani asemaa, jonka saavutin klo 07.20, kymmenen minuuttia edellä bussia. Siellä sain aamukahvit, voi että teki terää. Kylän jälkeen alkoivat pitkät suorat. Juoksu kulki hyvin. Aikaero raatobussiin kasvoi tasaisesti. Ihmettelin itsekseni miten helposti kaikki sujui. Fiilikset pysyivät mahtavina koko ajan. Ennen kahdensadan täyttymistä tapasin Jukin huoltopisteellä. Hän löi sakset käteeni ja pyysi suorittamaan kirurgisia toimenpiteitä, olenhan lukemista vaille lääkäri. Leikkasin pahannäköisen rakon reunasta nahat pois. Muistan ajatelleeni, ettei tuolla jalalla voi enää juosta. En tiennyt silloin miten kova jätkä Juki on.

Tiesin kohta ”Spartan moottoritien” koittavan. Mäen alla oli huoltopiste. Tankkauksen jälkeen aloitin nousun. Heti alussa Hannu ajoi viereeni ja sanoi kännykän olevan auki ja vaimoni Suomessa olevan toisessa päässä. Huusin kovaa kaistojen yli :” reilu maraton jäljellä ja kaikki menee hyvin.” Viestin mentyä perille olin taas kerran iloinen huoltoporukan toiminnasta. Olin saanut Maaritilta suolatabletteja muutamaa huoltopistettä aikaisemmin. Ilman näitä tabletteja tuskin olisin päässyt maaliin. Kuumuuden ollessa sitä mitä oli, suola oli välttämätön.

Mäkeä kävellessäni ( 8 km) kohtalaisen reippaasti, ohitin useita japanilaisia naisia a’ 40 kg. Sain eräältä brasilialaiselta kaverilta jääpalan. Laitoin sen lakin sisään sulamaan. Reilun puolentunnin jälkeen tuli huoltopiste. Hannulta kysyin, joko mäki loppui. Hannun sanoi hetken päästä päättyvän ja että huipun jälkeen kannattaa taas juosta ennen uutta Monumentin nousua ja näin myös tein. Näillä ” vuoristo”- etapeilla pääsi käymään pari kertaa paha moka. En muistanut täyttää vesipulloani. Suun taas kuivuttua imin viimeiset pisarat pullostani. Matkaa seuraavalle pisteelle oli liikaa nesteen ollessa loppu. Kaksi eri kertaa noukin maasta puoliksi juodun vesipullon. Toivoin, että se olisi äsken siihen heitetty eikä viikko sitten. Näistä hylätyistä pulloista join vedet. Onneksi ei tullut mitään vatsanväänteitä. Siellä kuumuudessa ei nuppi oikein toiminut kunnolla.

Jorma ja Ari maalisuoran viimeisillä metreillä

Document info
Document views82
Page views82
Page last viewedSun Dec 11 04:38:23 UTC 2016
Pages30
Paragraphs216
Words9123

Comments