X hits on this document

PDF document

Hakkapeliittojen hyökkäys Spartaan - Spartathlon 2007 Esa Nurkka - page 12 / 30

70 views

0 shares

0 downloads

0 comments

12 / 30

yhdessä. Bussi pysähtyi vielä hetkeksi Korintin kanavalle. Sieltä sain ostettua kipeästi haluamaani jäätelöä. Majoituimme uudestaan London hotelliin saman porukan kanssa. Maanantaina rentouduin uimalla ja lepäämällä meren rannalla, tutustuen rannalla myös Peeteriin.

Palkintojenjakotilaisuus alkoi maanantai-iltana klo 20. Hermoilin kovasti, koska lentoni oli lähdössä 00.40. Onneksi puheet olivat lyhyitä ja palkintojen jakaminen alkoi heti. Ehdin saada mitalin ja kunniakirjan juuri ajoissa. Varmaan hieno ateria, mutta jäi minulta syömättä, kun kiirehdin taksiin. Väsyneenä, mutta onnellisena kaikesta kokemastani istuin lentokoneeseen. Tämä oli ainutlaatuinen kokemus! Tulen käymään varmasti sitä mielessäni yhä uudestaan ja uudestaan. Erittäin mukava myös oli tutustua muihin suomalaisiin juoksijoihin, huoltoryhmään ja joihinkin ulkomaalaisiin kuten virolaisiin Peeteriin ja Aivariin. Olin sanonut kotona meneväni vain kerran Spartathloniin ja se päätös tuntuu oikealta.

Yhteenvetona voisin todeta, etten usko minkään muun kilpailun maailmassa yltävän lähellekään tätä. Järjestelyjenkin osalta kisa oli mahtava. Meitä pidettiin niin hyvänä. Asiat kuitenkin oikeasti toimivat pienistä sekaannuksista huolimatta. Suosittelen kilpailua niille jotka uskovat onnistuvansa, ainakin itse uskoin. Työpaikkani intranetin haastattelussa ennen kisaa, ilmoitin pontevasti aikovani tulla maaliin. Uskon vakaasti henkisellä valmiudella olevan valtavan suuren merkityksen. Valmistautuminen kaikilla pienillä osa-alueilla: varusteet, oma paino, ravinto ennen kilpailua jne. Söin ennen kilpailua mm. rautatabletteja, joita olin saanut verenluovutuksesta. Itse kisa meni helpommin kuin osasin kuvitellakaan Tätä auttoi se, että ei tuntunut oikein vaikealta missään.

Kipeytyneillä jaloilla toisen päivän aloittaminen etukäteen tuntui haastavalta. Jalkojeni kiputilat eivät nousseet sen kummemmaksi kuin ensimmäisenäkään päivänä. Tällä kaikella haluan sanoa sen, että minä uskoin etukäteen mahdollisuuteni olevan paremmat, kuin tilastot ensikertalaiselle antavat. Minun ultrakokemukseni on lyhyt, nyt kaksi kilpailua, mutta olen harrastanut paljon kaikenlaista muuta raskasta. Täyspitkiä triathlon-kilpailuja on takana yhdeksän ja pyörällä olen ajanut kilpaa Styrkeprovenin Trondheimista Osloon 540 km. Uskon saaneeni näistä vahvan pohjan, johon suhteellisen nopealla ajalla rakensin Kreikan kuntoni.

Ari Päivinen

Laitan ensin tähän juoksun numeroina selvyyden vuoksi, ja jorisen sitten niitä kohtia mitkä mieleen jäivät/tulevat matkan varrelta kirjoittaessa. Nuo "C/P" ovat eliminointipisteitä, joissa pitäisi olla ajallaan, mutta kuulemma olivat vähän joustaneet hiukan myöhästyneiden kohdalla.

Itse katsoin aina että olen etuajassa. Ensin sulkemisaika ja sitten oma saapuminen.

Startti 7.00 C/P 22 Hellas Can 81 km 16.30...16.29.30 C/P 35 Nemea 124 km 23.00...22.46 C/P 43 Lyrgia 148.5 km 03.00...2.49 C/P 52 Nestani 172 km 7.30...7.21 C/P 60 Tegea 195 km 11.00...10.34 C/P 68 Monument 15.30...15.15 Total 36.00...35.54

Juoksun alku mentiin Korintoon (80 km) asti suomalaisporukassa, jossa meitä oli vajaa puoli tusinaa. Minulle olisi ollut viisaampaa mennä yksin, koska energiaa meni lörpötellessä aika lailla hukkaan, ja muutenkin olen tottunut aina juoksemaan yksin. Seura oli parasta A-luokkaa, mutta tämä oli viimeinen kerta, kun juoksen "käsi kädessä" kisassa, joka on se ykkösjuttu, eikä paskan jauhaminen. Korintiin (Hellas Can) tullessa meinas sattua vielä sekin virhe, että aika loppuu kesken, ja jouduttiin vetämään Esa kanssa kuumimpaan aikaan muutaman sadan metrin ylämäkiveto, mutta ei ongelmia.

Document info
Document views70
Page views70
Page last viewedThu Dec 08 00:43:12 UTC 2016
Pages30
Paragraphs216
Words9123

Comments