X hits on this document

PDF document

Hakkapeliittojen hyökkäys Spartaan - Spartathlon 2007 Esa Nurkka - page 13 / 30

60 views

0 shares

0 downloads

0 comments

13 / 30

Veikko, Ari P., Outi ja Jorma kisan alkuvaiheissa

Tällä välillä kävin paskalla kaksi kertaa, noin 15 ja 30 km:n kohdilla. Tuloste puolilöysää perustavaraa. Näytteitä en ottanut (tällä kertaa) mukaan.

Tästä eteenpäin mentiin jo pienemmissä ryhmissä, ja välillä juoksin yksinkin. Vauhti alkoi parantua, ja olin Nemeassa 14 min. etuajassa. Vaihdoin kengät 102 km:n kohdalla vanhoihin Zoom Eliteihin, koska Addut alkoivat tuntua ahtailta.

Nemean jälkeen taas välillä seurassa, mutta ehkä puolet matkasta yksin, ja vuoren juurella Lyrkiassa 11 min hyvää. Jorman kanssa lähdettiin kaksin nousemaan asfalttiserpentiiniä ylös kävellen. Join ja söin vähän enemmän energiaa illan ja yön viileydessä, mutta se tais olla virhe, koska yhtäkkiä alkoi olo löysistymään, ja huomasin hyytyväni erittäin nopeasti, vaikka vuori nimenomaan oli viime vuonna se helpoin osuus, ja niin nytkin tätä episodia lukuunottamatta; jalat ja kaikki oli ihan ok, mutta Jorman selkä alkoi loitota, ja huomasin nupissa himmenevän. Siirryin kävelemään tien kallioseinän puolelle, rotkon reunalta etäälle, ja tajusin että jalat ei kanna enää kuin nippa nappa, ja tuntui mutkittelevan meno. Peli vaikutti täysin selvältä, muuta olin päättänyt jo Toukokuussa 2006, kun tänne aloin ekaa kertaa harjoitella, että

otan vastaan Spartathlonilla vain tyrmäystappion, enkä KOSKAAN tule keskeyttämään tätä juoksua itse.

Vaikka tiesin tippuvani jatkoin vaappumista, ja sitten näin huoltopisteen edessä. Kävelin sinne, ja Hannu oli siinä, jolle sanoin muistaakseni (tarkistettu jälkeenpäin) " veri pakenee päästä". Siinä oli tuoli, johon sain laskeuduttua istumaan. Taskussa oli Gutzy cappuccino-chokolate energiapatukka, jossa on kofeiinia pienen kahvikupin verran (100 mg) ja söin sen juoman kanssa. En muista mitä join, mutta oletan että kokista. Sitten Hannu seisoo edessä ja sanoo: "Ari sun pitäis nyt nousta, loppuu aika kesken". Lähdin kävelemään 2 min juottoaseman sulkemisajan jälkeen, ja ei tarvinnut mennä kuin ehkä 50 m, kun huomasin olevani ihmeen pirteä. Laitoin vauhtia kävelyyn, ja päätin lähteä vetämään oikein rivakkaa vauhtia. Jumalauta sitä fiilistä, kun sain huomata adrenaliinin sulovaikutuksen päässäni, ja tajusin lihasten olevan täysin pelikunnossa, ilma mitään jumeja, saaden 2.3 km: pätkällä aikataulua kiinni 12 min, ollen 10 min. etuajassa, viimeisellä asfalttipätkällä ennen

Document info
Document views60
Page views60
Page last viewedFri Oct 28 22:00:08 UTC 2016
Pages30
Paragraphs216
Words9123

Comments