X hits on this document

PDF document

Hakkapeliittojen hyökkäys Spartaan - Spartathlon 2007 Esa Nurkka - page 14 / 30

79 views

0 shares

0 downloads

0 comments

14 / 30

louhikkojyrkännettä. Sitten vaan kivikkopolkua ylös, jonka alussa ohitin Jorman. Ohitin siinä myös 2.3 km: pätkällä 6 muuta juoksijaakin, ja olin vuoren huipulla 20 min etuajassa, ja uhmaaa ja uhoa mieli täynnä. Pysähdyin pariksi minuutiksi ottamaan soppaa, ja tässä kohtaa Veikko oli mennyt ohi, ilman että kumpikaan huomasi toisia. Veikkohan veti vuoren ja koko loppumatkan täysin käsittämätöntä vauhtia, ottaen 2 tuntia ajasta pois, 88 km:n matkalla maliin tullessa!

Alamäki vuorta alas on sanalla sanoen vittumainen jyrkkyyden, pituuden ja irtohiekan takia. Otin sen rauhallisesti, eikä ollut ongelmia. Japanilainen naisjuoksija kaatui minun edessä ikävän näköisesti, mutta pääsi ylös ja vakuutti olevansa ok.

Nestanissa olin siis kymmenisen minuuttia etuajassa, ja ainoa epävarmuustekijä oli sarastava aamu ja luvattu ennätyshelle. Lähdin etenemään ja pitkässä leveässä asfalttilaskussa olleessa huoltopisteessä oli viintä tarjolla. Päätin ottaa mukillisen, kun olivat jotkut hörhöt kehuneet sen tekevän hyvää. Sain pyytää kolme tai neljä kertaa nauraa kikattavaa huoltajatätiä kaatamaan lisää juomaa, kun tämä laittoi vaan pari sormenleveyttä kerralla. Ei sitä silti tullut kuin se vajaa pari desiä. Alkoholi maistui todella voimakkaasti läpi siinä kunnossa, sillä suulla. Se oli 12.5%:sta punkkua.

Sitten parin huoltopisteen jälkeen juottoasemalla näin yhtäkkiä Spirosin tulevan takaa, ja se kohotti mielialaa entisestään. Juostiin ja käveltiin yhdessä noin 30 km, ja saavutettiin Juki siinä 190 km:n kohdilla. Jukilla oli hiukan hitaampi vaihe menossa, ja nähtiin vasta 195 km:n kontrollipisteellä, jossa Juki otti sukan pois. Päkiästä oli lähtenyt sellainen 1.5*3-4 cm:n laatta nahkaa, ja pelkkä punainen liha paistoi. Ei hyvältä näyttänyt.

Jatkettiin Spirosin kanssa eteenpäin, mutta kun Spartan moottorittielle tultiin huomasin että Seppo ei vastaa enää kysymyksiin. Vaikka muutenkin oltiin menty äänettömästi, kaikki voimat juoksuun säästäen. Yhtäkkiä pitkän nousun päällä Seppo talutettiin sivuun, ja laitettiin varjoon selälleen. Hannu tuli minun eteen levittäen kätensä ja näytti kelloa ja asfalttibaanaa.

Jatkoin yksin taas eteenpäin, mutta vitutti kun ei saanut kokea maaliintuloa Sepon kanssa. Olisi ollut melkoinen hulina siellä Spartassa varmasti, kun siellä välillä kreikkalainen auto jo kävi Sepolle tiedottamassa että on pedattuna loppuun matkaseuraakin.

Meni noin 10 km, kun takaa kuului kova puuskutus, ja kenkien ääni, jonkun juostessa aika hyvää vauhtia. Juki se ilmestyi rinnalle, ja taas saatiin nauraa! Vaihdettiin kuulumiset, ja sitten sovittiin ettei puhuta turhia, koska helle oli kovaa luokkaa, ja voimat piti säästää jalkapuolelle. Sovittiin myös, että ei jäädä odottelemaan toista, jos toisella kulkee paremmin, vaan molemmat keskitytään oman vauhdin sopivana pitämiseen. Sillä tavalla molemmilla olisi paremmat mahdollisuudet. Käveltiin käytännössä koko ajan, mutta sitten huomattiin n. 15 min. aikareservin huvenneen jokun verran, ja Hannukin sanoi, että "teidän kannattaisi koittaa juosta vähän noita alamäkiä että ehditte". Taas sovittiin että mennään omia tahtejamme, jotta ei toinen sippaisi turhaan, silloin kun kävely/juoksu ei vaan sovi.

Huomasin jakojen olevan hyvässä kunnossa, ja pystyin juoksemaan ilman ongelmia sellaisia 7-12 min. pätkiä, ja sain taas sen vartin etuaikaa, ja saatoin säätää kävelyllä mieleni mukaan vauhtia.

Tämä koko toinen päivä oli minulle aivan uskomatonta euforista äärimmäisen itsevarmaa hurmosta, joka tulee vain yksin mennessä, ja seurassa katoaa. En olisi ikinä uskonut ekan kerran jälkeen, että olo voi olla koko toisen päivän lopun ajan näin mieletön. Runner’s high, eli juoksujurri oli niin kova, että kivut jalkaterissä ja vähän muuallakin eivät tuntuneet juuri miltään. Kyllä osaa tuo aivokemia muuttua ihmeelliseksi, kun riitävän kauan mennää väsymys- ja kipurajojen kynnysten molemmin puolin. Se olo vaan tulee. Mitään keinoa sen saavuttamiseksi ei ole kikkailemalla eli "psyykkaaamalla", vaan sen järjestää luonto ihtestää. Jonkinmoinen puolustusmekanismi varmaan alunperin, mutta ultralla mitä ensiluokkaisinta avaruuspolttoainetta tämä.

Document info
Document views79
Page views79
Page last viewedSat Dec 10 17:10:34 UTC 2016
Pages30
Paragraphs216
Words9123

Comments