X hits on this document

PDF document

Hakkapeliittojen hyökkäys Spartaan - Spartathlon 2007 Esa Nurkka - page 25 / 30

102 views

0 shares

0 downloads

0 comments

25 / 30

matelemalla mutta kuitenkin turhia riskejä välttäen. Rinteen puolen välin tietämillä minut saavutti saksalainen Angela Ngamkam, jonka kanssa jatkoinkin samaa matkaa lahes Nestaniin asti. Angela on juossut elämänsä aikana maaliin 99 ultra-kisassa, ja se sadas kerta ei toteutunut vielä Kreikassa, sillä Angelakin keskeytti joskus Nestanin jälkeen.

Vuoren huipulle päästiin 45 minuutissa, ja ylhäällä oli kieltämättä erittäin kova ja kylmä tuuli. Pitkähihainen paita oli ihan hyvä, mutta kyllä siellä T-paidallakin monet näyttivät parjäävän. Tämän pisteen saavuttaminen oli minulle kisan kohokohta, harmi että olin aikataulusta myöhässä ja jouduin jatkamaan matkaa välittömästi, ilman sen suurempia nautiskeluja tai tuuletuksia.

Vuorelta laskeutuminen oli minulle iso yllätys. Olin varautunut siihen että laskeutuminen on vaikeaa, mutta niin jyrkkä ja kivinen reitti oli minulle silti yllätys. Etenin hyvin varovasti, mutta silti olin hämmästynyt että jäin rinteessä järjestäjien aikataulusta peräti 12 minuuttia lisää. Väsymyksen lisäksi päkiän alla ollut rakkula vaikeutti laskeutumista, mutta kenelläpä ei jalkavaivoja olisi sadan mailin taivaltamisen jälkeen!

Vuoren jälkeen on Nestanin aikatarkastusasemalle noin 10 km matkaa, ja ajoittaisesta reippaasta juoksusta huolimatta en saanut aikataulua kiinni kuin parilla minuutilla. Nestanissa olin ilmeisesti noin 10 minuuttia myöhässä, ja Hannu kertoi että järjestäjien papereiden mukaan en olisi enää kisassa mukana. En tiennyt (enkä tiedä vieläkään) mistä oli kyse, ehkä minut oli paperien mukaan liputettu ulos Mountain Basella, kun järjestäjät eivät itsekään tuntuneet tietävän missä mennään.

Kysyin Nestanin huoltopisteessä että mikä on tilanne, voinko jatkaa kun papereissa on jotain häikkää. Huoltopisteen kaveri levitteli käsiään ja sanoi että why not, just run run run!!! Taas kerran ajattelin että tämä on minun kannaltani sopiva tulkinta säännöistä, ja parempi on häipyä välittömästi, ennen kuin paikalle ilmestyy joku jyrkempi byrokraatti tyrkyttämään bussilippua. Minulta ei siis kielletty huollon käyttämistä, jatkoin matkaa ihan oma-alotteisesti, enkä siinä vaiheessa edes muistanut että minulla olisi ollut myös drop bag Nestanissa.

Nestanin jälkeen ymmärsin että seuraavaan aikatarkastukseen mennessä täytyy kuroa aikataulu kiinni, muuten ei hyvä seuraa. Juoksin ajoittain kohtuullisen reipastakin vauhtia, ja C/P 56:lla olin peräti minuutin verran aikataulusta edellä. Seuraavalle 3,9 km pätkälle oli varattu aikaa 40 minuuttia, ja arvelin että saan vielä paranneltua tilannettani hiukan.

Tässä vaiheessa kisaa voimat alkoivat olla niin vähissä, että koko edessä olevan matkan miettimisen sijasta oli parempi keskittyä vain yhteen huoltopisteiden väliin kerrallaan. C/P 56:lta lähdettyäni yritin pitää reipasta vauhtia yllä, ja puolen tunnin jälkeen aloin odotella seuraavaa huoltopistettä. Lupaavan näköinen rykelmä autoja ja ihmisiä tulikin näkyviin mutkan takaa, ja tunnelma nousi mukavasti. Vähän matkaa juostuani ymmärsin että siinä olikin vain joku pensas ja muuta kasvustoa, jotka olivat aivoissani muuttuneet huoltopisteen näköisiksi. Hiukan tämä huvitti väsynyttä miestä, kun ”oikea” huoltopiste tuli saman tien näkyviin seuraavan mutkan takana. Paitsi että tämä seuraava huoltopisteeksi luulemani olikin aidanpätkä ja pari viinipensasta, jotka vain näyttivät kovasti huoltopisteeltä. Muutaman minuutin nylkyttämisen jälkeen olin varma että nyt löytyi huoltopiste, ja toden totta, nyt oli tien varressa oikeasti autoja ja ihmisiä. Olivat valitettavasti vain paikallisia viininpoimijoita, huoltopiste oli jossain kauempana.

Tulihan se oikea ja virallinen huoltopistekin lopulta näkyviin, mutta aikaa oli mennyt tolkuttoman paljon ja voimat olivat lopussa. Tämä kohtalokas huoltopiste 57 oli Arkadian alueen Zevgolatio. Jatkoin silti matkaa, koska eihän tänne tultu periksi antamaan. Käytännössä selkäranka oli kuitenkin jo katkennut, ja auringon noustessa ylemmäksi kävelyvauhtikin hiipui tavallista sunnuntai-kävelyä hitaammaksi. Vääntö loppui koneesta täysin, ja keskeytin seuraavalle check pointille. Siinä vaiheessa olin toiseksi viimeinen ”juoksija” kisassa, Nestanin jälkeen ohittamani muutamat kilpailijat olivat yhtä lukuun ottamatta ehtineet jo siirtyä bussikuljetukseen.

Maaliin asti en olisi varmasti jaksanut missään tapauksessa, mutta pieni kaiherrus jäi takaraivoon. Lentomatkan aikana kävin läpi kisan vaiheita kavereiden kanssa, ja sekä Pasi että

Document info
Document views102
Page views102
Page last viewedMon Jan 23 02:22:46 UTC 2017
Pages30
Paragraphs216
Words9123

Comments