X hits on this document

PDF document

Hakkapeliittojen hyökkäys Spartaan - Spartathlon 2007 Esa Nurkka - page 3 / 30

64 views

0 shares

0 downloads

0 comments

3 / 30

Heipparallaa. Tässä tällanen lyhyt ja pikainen versio omasta juoksusta, jotta tulee jotain täältäkin suunnalta. Juoksin innoissani ja vapaana kun taivaan lintu reippaasti mitään säästelemättä Korinttiin, jossa en malttanu ees kunnolla pysähtyä vaan nautiskelin herkästä ja kevyestä menosta. Se oli hulvattoman hauskaa puuhaa. Antiikin Korintin jälkeen huomasin yhtäkkiä että missä ihmeessä sitä nyt oikein juostaan, kun pummasin yhden reitin selkeimmin merkatuimmista mutkista ja posotin tästä kurvista suoraan kapeelle hiekkatielle:

Tässä kohdassa Pasi poikkesi lavealta tieltä vasemmalle johtaneelle kaidalle polulle

Taisin tossa tien vasenta reunaa jolkotellessa tuijotella joko edessä aukevaa vuoristomaisemaa tai sitten olin vaan muuten ajatuksissani, enkä tajunnu kääntyä tonne alamäkeen, jossa on sillan alitus ja siitä tien toiselle puolelle. Huomio heräs siinä vaiheessa kun alko tulemaan kapeita hiekkapohjasia ylämäkiä ja muistin ettei niitä pitäis tulla vielä moneen tuntiin (päällyste loppuu vasta 130km kohdalla) ja maantie, joka piti alittaa ja olla vasemmalla puolella olikin juoksusuuntaan oikeella puolella. No sit takas risteykseen ja siitä reittiä vastaan palaten edelliselle huoltopisteelle ilmottamaan mokasta, joka pitää sääntöjen mukaan tehdä tai muuten hylätään. Joku reilu 10 heppua siinä ihmetteli että mitä toi hölmö tännepäin on tulossa ja huusin ohimennen että nähdään Spartassa tai jotain sellasta. Noin puol tuntia tuli pummattua huoltopisteen tyyppien mukaan, joten ei siis mitään käytännön väliä kun on näin pitkästä kisasta kyse ja oli hyvin aikaa raatobussiin. Hauska yhteensattuma, että sain vielä huoltopisteeltä kirjaimellisesti "jäitä hattuun" eli kylmiä palasia lippiksen sisään, jotka viilensi hyvin kuumaa päätä ja muistutti että nyt ei sovi hötkyillä vaan varmistaa se, että patsaalle selviää ja jatkossa kaikki hölmöilyt pois.

Tän jälkeen siirryin hurmosjuoksun sijaan nautiskelemaan maisemista ja pitämään mielen ilosena. Siinä autto heti CP27 kohdalla puuhasteleva pikkukissa, jonka paskallakäyntirutiinit sain kuvattua ja vielä otuksen syliinkin rapsutettavaksi, kun oli kesy ja raukean olonen huoleton veijari. Ei enää harmittanu pätkääkään toi harhailu siinä sen kehräystä kuunnellessa ja maukasta riisifruttia ahmiessa (meni kolme purkkia hujauksessa, kun oli niin herkkua). Selvää oli jo tässä vaiheessa, että aamupäivän maaliintulosta on turha unelmoida ja toisen päivän helteessä tulee vielä juostua monen monet tunnit kun alko reidet tukkoilemaan rajusti jo nyt ja tiesin, että tässähän saa nauttia ihan koko rahan edestä joten ei mitään kiirettä.

Document info
Document views64
Page views64
Page last viewedSun Dec 04 00:31:38 UTC 2016
Pages30
Paragraphs216
Words9123

Comments