X hits on this document

PDF document

Hakkapeliittojen hyökkäys Spartaan - Spartathlon 2007 Esa Nurkka - page 9 / 30

68 views

0 shares

0 downloads

0 comments

9 / 30

Loma loppui juhannukseen, jonka jälkeen harjoittelu alkoi vasta tosissaan. En kuitenkaan saanut juostua viittäkymmentä kilometriä täyteen kun polveen iski niin kova kipu, että juoksu oli pakko lopettaa. Kirjoitin harjoituskalenteriinikin, että se on sitten siinä! En kuitenkaan halunnut jättää ”leikkiä kesken. Uskon rukouksella olevan hyvin paljon merkitystä. Ainoa mitä siinä tilanteessa enää saatoin tehdä oli rukoilla. Aloitin uudestaan harjoittelut, polven ollessa edelleen kipeä, mutta ei niin pahasti, etten olisi voinut juosta. Polvi kuvattiin ja lääkärin ohje kuului: jos pidät askeleen samanlaisena, anna mennä!

Harjoittelu muuttui koko ajan tehokkaammaksi. Sain elo-syyskuun vaihteessa juostua kaksi, yli 200 km:n viikkoa. Mieliin painuvin harjoitusjakso oli maanantai, keskiviikko ja torstai, jolloin juoksin aamulla 9 km ja illalla maratonin, eli neljässä päivässä 153 km. Näiden harjoitteiden jälkeen itseluottamukseni kohosi pilviin. Vielä viikkoa ennen Kreikan matkaa halusin tavata Pasin kyselläkseni kisan yksityiskohdista. Pitkä lista kysymyksiä mukanani ajoin Vierumäelle.

Seuraavaksi oli lento Kreikkaan. Polveni takia olin varannut lennon vasta heinäkuussa. Lentoasemalla istui seuran edustusasussa Juki. Olimme kerran tavanneet sattumalta lenkillä ja jutelleet muutaman sanan. London hotellin aulassa oli melkoinen kuhina. Ilmoittautumisrituaali kesti kotvan aikaa. sen jälkeen tehtiin jalanpohjan tutkiminen kävelyssä tietokoneen näytöltä ja verikoe.

Meitä majoittui kahden hengen huoneeseen neljä suomalaista. Näin pääsin tutustumaan vähän paremmin Jukiin, Esaan ja Ariin. Meillä riittikin asiaa yllin kyllin. Oli mielenkiintoista seurata muiden valmistautumista. Omaan valmistautumiseeni kuului, kahden suurimman ja pikku varpaan teippaaminen urheiluteipillä ympäriinsä. Samoin vedin rullasta teipin leveydeltä nauhan päkiän yli. Olin saanut New Yorkin maratonilla pahan rakkulan päkiään, joten otin siitä opikseni. Teippi ei aiheuta mitään haittaa, voi ainoastaan auttaa.

Toinen minulla erikoinen ratkaisu oli Endurancen juoksupaitaan vaimoni ompelema kolmen lokeron takatasku, samanlainen kuin pyöräilypaidoissa. Ajatukseni oli, että turhan painon kantaminen esim. juoksuvyössä on turhaa. Yhteen taskuun laitoin litteän juomapullon, toiseen taskuun energiageelejä ja kolmannessa oli WC-paperia. Housun reuna vedetään kaiken yli, näin paketti ei heilu juostessa.

Juoksu alkoi aamu seitsemältä Akropoliskukkulan juurelta. Pimeässä sai olla tarkkana heti alussa ettei juossut kadun reunuksiin. Poliisin ohjatessa liikennettä meidän juoksijoiden ei tarvinnut pysähdellä. Jossain 10 km:n kohdalla totesin olevani kisan viimeisin. Nostin kädet ylös ja huusin I am last. Lähellä oleva harmaatukkainen saksalainen totesi asian oleva erittäin hyvän. Minulla ei ollut oikein mitään käsitystä paikan nimistä mehu/tarkastus pisteistä. En edes muistanut aikatauluja katsoa, juoksin vain muiden suomalaisten tahtiin. Taktiikkani oli nopeat tankkaukset, mikä toimikin, lähdin nimittäin aina tankkauspaikoilta ensimmäisenä. Muuta juoksivat sitten minut uudestaan kiinni.

Ennakkotietojen mukaan maraton olisi pitänyt juosta aikaan 4.05. Onneksi se tieto oli väärä. Marathonin aikani oli jossain 4.30 vaiheilla. Seuraava tärkeä etappi oli Korintin kanava. Sinne saavuin klo 16.25. Raatobussiin oli etua mahtavat 5 minuuttia. Maisemat olivat vaihtuneet upeista rantateistä pienen vuoristojakson jälkeen tasaiseksi viininviljelyalueeksi. Siellä taivalsin Sivosavien takana. Heidän juostessaan juoksin minäkin ja heidän kävellessään minäkin kävelin. Välillä näin toki muitakin suomalaisia. Meitä olikin muutaman minuutin sisään seitsemän.

Vuoren valloittaminen olikin etukäteen ajateltuna haastava juttu. Lähdin ylitykseen yhdessä Arin kanssa. Alun jyrkkä vaihe ei tahtonut minulta sujua. Ari keräili kiviä muistoksi, minäkin sain niistä osan. Numeroukolla oli meno päällä ja hän meni menojaan. Muutaman minuutin kiipeämisen jälkeen alkoi kapuaminen otsalampun valossa sujua. Huipulla oli kylmä, joten puin pitkähihaisen paidan päälle, tankkasin ja laskeutuminen alkoi. Se sujui mielestäni helposti, ohitinkin useita. Tarkkana sai olla irtonaisten kivien takia. Vuoren jälkeisellä huoltopaikalla tapasin Arin uudelleen.

Document info
Document views68
Page views68
Page last viewedMon Dec 05 13:59:15 UTC 2016
Pages30
Paragraphs216
Words9123

Comments